Jo ensimmäinen lausumani sana taisi olla "koira"

Niin kauas kuin jaksan muistaa lapsuudestani, halusin aina oman koiran. Vanhempani eivät uskoneet minun kykenevän sen hoitamiseen ja heillä ei ollut siihen aikaa, niinpä olin varmasti kyllästymiseen asti naapuruston riesana pyytelemässä aina heidän koiriaan lenkille.

14-vuotiaana sitten (ilman vanhempien lupaa) ostin kesätöistä saamillani rahoilla itselleni oman koiran! Se oli kivesvikainen saksanpaimenkoiran pentu, silloin 6 kk:n ikäinen. Nimeltään se oli Rexu ja sen kanssa aloitin tämän elämänikäisen harrastuksen.  Rexun jälkeen tuli muita saksanpaimenkoiria ja pelkkä oman koiran kanssa harrastaminen muuttui yhdistystoiminnaksi, palveluskoirakokeiden tuomaroinniksi ja koirien kasvattamiseksi.

Jaxonville kennelnimi myönnettiin minulle vuonna 1978 ja aluksi kasvatin saksanpaimenkoiria. 1980-luvun puolivälissä tutustuin Inga Kahlmanin kautta länsigöötanmaanpystykorviin jotka hurmasivat minut välittömästi. Kantanarttuni on Ingan A-gööttipentueesta syntynyt FIN MVA Fennican Ahkeraliisa, "Busy". Vuosien kuluessa saksanpaimenkoirat sitten vähenivät, ja nyt ainoa rotuni on göötti. Tietoa kasvattieni menestyksestä, terveydestä yms löydät näiltä sivuilta sekä kennelliiton koiranetistä. Useiden nuorempien suomalaisten gööttikenneleiden kantanarttu on kasvattini ja myös monissa muissa gööttikenneleissä on käytetty Jaxonville-gööttejä jalostukseen. Kasvattejani asuu Suomen lisäksi Belgiassa, Sveitsissä, Tanskassa ja Hollannissa.

Olen Länsigöötanmaanpystykorvat ry:n perustajajäsen ja minulle on myönnetty Suomen Kennelliiton korkein kasvattajalle myönnettävä tunnustus, Vuolasvirta-palkinto länsigöötanmaanpystykorvien kasvatustyöstä. Olen myös saanut kunnian vastaanottaa Länsigöötanmaanpystykorvat ry:n, Saksanpaimenkoiraliiton ja RKS:n kultaisen ansiomerkin, Satakunnan kennelpiirin hopeisen ansiomerkin sekä palveluskoiraliiton hopeisen ansiomerkin. Suomen Kennelliiton, Saksanpaimenkoiraliiton ja Suomen Gööttiyhdistyksen lisäksi olen jäsen Ruotsin kennelliitossa, Suomen Koirankasvattajat ry:ssä, rodun kotimaan rotuyhdistyksessä SKV:ssä ja paikallisessa koirayhdistyksessä Rauman Käyttö- ja Seurakoirat ry:ssä.


 Tässä kaksi rodun kilpakenttien todellista uranuurtajaa ja pioneeria, jotka ovat viitoittaneet tien göötille monipuolisena harrastuskoirana. Vasemmalla maailman ensimmäinen Agilityvaliogöötti, Fin Mva Fin Ava Jaxonville Aragorn ("Juri") omistajat ja ohjaajat Riitta ja Matti Laakso sekä oikealla maailman ensimmäinen kolmoisvaliogöötti  Kans Fin Lv Est S Mva Fin Ava Fin Tva V-00 EuVV-06 EstV-00 Jaxonville Eloisa Elisa ("Milla") - omistaja ja ohjaaja Päivi Männistö.
 

Kennelin logossa esiintyy

ensimmäinen ruotsintuontinarttuni

Kans Fin S Est Ltu Mva

Stenrikas Busiga Bessie,

joka on tehnyt gööttihistoriaa voittamalla sekä rodun kotimaan Ruotsin että Suomen pääerikoisnäyttelyiden jälkeläisluokan. Näistä Ruotsin jopa kahdesti! Vuonna 2011 tytär Jaxonville Leora Leimahdus jatkoi äitinsä jalanjäljillä voittaen niin ikään Suomen erikoisnäyttelyn jälkeläisryhmän.

 

 

 

 

 

Uusia Jaxonville-pentueita syntyy silloin tällöin ja pyrin erityisesti mahdollisuuksieni mukaan huolehtimaan rodun hyvin pienen geenipoolin säilymisestä mahdollisimman laajana. Käytän jalostukseen terveystarkastettuja vanhempia ja siksi haluan, että myös kasvattini terveystarkastetaan aikuisena. Vanhemmille tehdyillä tarkastuksilla ei ole paljoakaan merkitystä,jos myös niitä jälkeläisiä ei tutkita.

Pääsääntöisesti göötti on hyvin terve rotu, mutta tietenkin göötilläkin voi esiintyä sairauksia aivan kuten kaikilla elollisilla olennoilla. Pevisan piirissä rotu ei ole minkään asian suhteen.